HannuHurri

Usko ja urheilu

 

 

Usko ja urheilu

 

Näin talviolympialaisten aikaan media välitttää  runsaasti  voittoja  ja tappioita .

Suomen mitalitilikin on avattu ensimmäisenä päivänä .Moni uskoi Krista Pärmäkosken menestykseen, pronssia tuli. Myös moni etukäteen toivottu mitali jäi tulematta.

Samanaikaisesti luen lehdestä, kuinka  aiemmin lestadiolaisperheeseen kuulunut poliisimiesmuistelee nuoruuden vääryyttä. Vanhempien ja yhteisön painostuksesta ei saanut osallistua urheiluun, mitä pidettiin syntinä. Tuhannet suomalaiset lapset jakavat tuon kokemuksen.

Joku uskoo urheilutähtiin, joku Jumalaan ja joku molempiin. Itse tulin uskoon reilu 30 vuotta sitten.  Näin raamatun punainen lanka toteutui nuoren lääkärin ja perhenisän elämässä. Olin tuolloin aktiivi liikkuja, penkkiurheija  ja  paikallisissa urheiluseuroissa mukana. Eipä tullut urheilun synti mieleen.

Ihmetellen on vuosikymmenien aikana saanut seurata , kuinka moni kristillinen yhteisö on jonkun lakihenkisen uskomuksen kahleissa. Vaikka perussanoma Jeesuksesta on ymmärretty terveesti, on uskonnollinen putkinäköisyys  rajaamassa elämän tervehenkisiäkin ulottuvuuksia. Lestadiolaisuus on suhtautunut urheiluun ainakin  takavuosikymmeninä ahtaasti.On ymmärrettävää, miksi moni nuori kapinoi ja erosi pelkästään tästä  syystä yhteisöstä.Samalla usein kääntyi selkä Jumalalle, jolla ei ole mitään tekemistä lahkohenkisen uskonnollisuuden kanssa.Valitettavan moni ulkopuolinen muodostaa tämäntyyppisistä suhtautumisista johtopäätöksensä.Kristinuskoa  pidetään tiukkapipoisena. Tätä  lakihenkinen uskonto monasti on. Terve usko on kuitenkin eri asia. Onneksi myös lakihenkisyys on voinut murtua monin paikoin aikaa myöten .Avarakatseisuutta olen itsekin tarvinnut.

 

Uskoon tullut ihminen on voittajan puolella. Olympiakisojen katsomossa on usein näkynyt  banderolli   JOH 3:16  eli pienoisevankeliumijae: ”Niin on Jumalaa maailmaa rakastanut, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Asiasta  on omalta kohdaltaan avoimesti  kertonut Suomen ykkösluistelija Mika Poutala ja moni muukin huippu-urheilija.Takavuosien nyrkkeilylegenda ,Tokion olympiamitalisti Purtsi Purhonen mainitsi eläessään , että uskoontulo maksoi vain oman ylpeyden.

Viikko sitten oli  maailman seuratuin urheilutapahtuma . Amerikkalaisen jalkapallon Superbowlin voitti Philadelphia Eagles.  Joukkuessa pelaa monia Jeesukseen uskovia kristittyjä, jotka säännöllisesti kokoavat  tiimin rukous -ja raamatuntutkiskeluhetkiin.Voiton jälkeenkin katseet suuntautuivat ylöspäin.

Myös NBA:n  parhaimmistoon kuuluva koripalloilija , mestarijoukkue Golden State Warriorsien Stephen Curry tuo avoimesti esiin kristillisen uskonsa. Koripallo syntyi reilu 100 vuotta sitten NMKY:n kristillisen työn pohjalta ja levisi Namikan kautta aikanaan Suomeenkin.

Urheilu ja liikunta on hyvä asia. Kuitenkin huippu-urheilusta on muodostunut  miljoonille ihmisille aikamoinen epäjumalaan verrattava aika-ja rahasyöppö.  Olympialiikkeen perustajat kääntyisivät haudassaan, jos tietäisivät nykyajan dopingsotkut. Tämä ainakin likaisuudessaan mennee synnin puolelle. Liikunta on varmasti puhdasta ja  siihen  kannattaa omakohtaisesti uskoa ja osallistua.Eikä olympiaiaisten kohtuullinen seuraaminen liene pahasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kilpaurheilun tavoite: olla paras jossakin tyhjänpäiväisessä.

Penkkiurheilu?
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/20950...

Kilpaurheilu on epäterveellistä:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/17190...

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset